Lentorata. Vesi muistaa

Teoksesta

Moderni figuratiivinen maalaus, jonka keskiössä on vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut nainen, käsistä valuva vesi sekä häntä ympäröivät hahmot ja kukat. Vesi on elämää. Se virtaa lävitsemme ja vie mukanaan ajan, kohtaamiset, ihmiset ja hetket, joita ei enää voi palauttaa. Voimme vain valita, kenet pidämme lähellämme nyt, kun aikaa yhdessäoloon vielä on. Maalauksen keskellä nainen pitää kämmenissään vettä — sitä, mitä ei voi pitää ikuisesti. Vasemmalla ovat niiden kasvot, jotka ovat rinnallamme tänään. Heidät on maalattu selkeästi; he ovat tässä, nykyhetkessä. Oikealla ovat niiden ihmisten kasvot, joista on jo tullut osa menneisyyttä. He liukenevat vähitellen muistiin, muuttuvat hiljaisemmiksi ja läpikuultavammiksi. Silti heidän läsnäolonsa tuntuu yhä. Muisto heistä lämmittää edelleen, vaikka he eivät enää ole lähellä. Naisen mekkoon ilmestyy jätkän symboli — viittaus korttimaahan ja peliin, jossa jokainen siirto muuttaa seuraavan jaon. Jätkästä tulee tässä valinnan, sattuman ja ihmisen oman osuuden kuva hänen omassa tarinassaan. Emme aina voi valita olosuhteita, mutta voimme valita seuraavan siirtomme — kenelle soitamme, ketä halaamme, kenen kanssa jaamme tämän päivän. Poismenneiden vierellä olevat kukat ovat muiston symboli. Ne muistuttavat: ihminen voi kadota elämästämme katoamatta sisäisestä maailmastamme. Vesi muistaa kaiken. Ja lentoratamme muodostuu niistä, joita valitsemme rakastaa ja vaalia juuri nyt.